Matka kohti suomalaista luksusklusteria

Uuden aloittaminen on aina jännittävää ja samalla työlästä. Luksuspartio on tehnyt suomalaiseen talouselämään uusia latuja.  Kauppalehti Optio antoi meille runsaasti palstatilaa.  Kiitos! Kukaan ei ole määritellyt meille valmista suuntaa tai matkan pituutta kesällä 2013. Itse olemme toimineet Start Up yrityksemme karttureina. Välillä on ollut kompanssi hukassa, mutta aina se on löytynyt. Vahva visio on ohjannut meitä eteenpäin, myös syksyn pimeydessä. Olemme tavanneet syksyn aikana kymmeniä ihmisiä Helsingissä ja Shanghaissa.

Kannustusta ja kavereita olemme saaneet paljon. Vastustus on ollut vähäistä, koska sanoma on selvä. Luksus myy maailmalla ja Suomen tarvitsee opetella sen kunnollinen paketointi ja myynti. Kauppaa kannattaa aina käydä ja hinnoittelu opetella. Vaatimattomuus ei tässä kaunista. Olemme taas huomanneet, että uuden edessä tarvitsee sukeltaa aika syvälle ja ankkuroida liiketoiminta riittävän tukevalle pohjalle. Jos aikoo oikeasti kehittää luksussuomen ympärille kannattavaa ja Suomen kilpailukykyä eteenpäin rakentavaa toimintaa, on tehtävä paljon ja hartiavoimin näkymätöntä ruohojuuritason työtä. Oli toimiala mikä tahansa, samalla reseptillä toimivat kaikki Start Up- yritykset; Siihen tarvitaan unelma, visio, töitä, töitä ja töitä… ja usko omaan tekemiseen. Ja tietysti loistavat taustajoukot. Kiitos kaikille blogin lukijoillemme kannustuksesta ja kommenteista.

Asiat menevät eteenpäin. Ensi vuodelle luksuspartiolla on muutama unelma ja paljon  työtä tehtävänä. Me katsomme itään ja lähdemme myyntimatkalle. Me haluamme kehittää, kaupallistaa ja kasvattaa suomalaisia unelmia. Vuosi sitten unelmoin suomalaisesta luksusklusterista. Kyllä se sieltä syntyy. Hitaasti mutta varmasti. Hyvä Suomi!

Suomi-konvehteja kiinalaiseen makuun

芬兰, Fenlan eli Suomi on kiinan merkkijärjestelmässä romanttinen sanapari – se merkitsee tuoksuvaa orkideaa. Eikä tässä vielä kaikki; fen (芬) viittaa oikeastaan ryöpsähtävään ruohon tuoksuun ja lan (兰) orkideaan, joka on polveutunut mangoliasta. Entä todellisuus, kokevatko shanghailaiset Suomen tuoksuvana kukkana kaukana pohjoisessa? Kyllä ja ei. Ne, jotka tietävät maamme, sijoittavat sen Ruotsin (瑞典, Ruidian) eli kiinaksi onnekkaan lain viereen. Ne, jotka eivät tiedä, väittävät tietävänsä ja ehkäpä hiljaa mielessään asemoivat meidät Ranskan, Saksan ja Englannin kylkeen, jotka monelle vähemmän maantiedettä lukeneelle kiinalaiselle edustavat koko Eurooppaa. Vaikka Suomi-kuvamme onkin toistaiseksi kiinalaisten keskuudessa neutraali, huonomminkin voisi mennä. Pienen (patrioottisen) Suomi-kuvauksen jälkeen, shanghailainen vastapuoli jo nopeasti kohottaa kulmiaan ja muistaa kuulleensa Pohjoismaista – arktisista kansoista, jotka elävät sopusoinnussa luonnon kanssa ja voivat hyvin. Siis, Kiinassa kannattaakin lähteä liikkeelle koko Pohjoismaiden ryppäästä ja soluttaa suomalaisia avainsanoja (kuten Marimekko, Finnair tai Vihainen Lintu) keskustelun edetessä.

Suomen maakuvan ehdoton vientivaltti on puhdas luonto ja sen hiljaisuus. Vaikka Kiinan nopea talouskehitys on tapahtunut ympäristön kustannuksella, luonnon kunnioittamisen perinteet ovat syvällä kiinalaisessa filosofiassa ja konfutselaisuudessa, jotka eivät välttämättä näy arjen käytännöissä, mutta joiden merkityksiä ja oppeja kiinan kielen merkit ovat täynnä. Esimerkiksi rauha (安, an) tarkoittaa sanatarkasti nainen talossa ja kotieläin (宠物, chongwu) taas rakkaudella hemmoteltua lohikäärmettä talossa. Myös luonto on kiinalaisille uskonnollisena prinsiippinä pyhä, mutta koska lähihistoria on himmentänyt uskonnon hyvin henkilökohtaiseksi valinnaksi, maan ja taivaan temppeleihin sunnuntaisin kumartava henkilö saattaa tylysti heittää roskat kadulle huonoa omaatuntoa tuntematta. Tämä johtuneekin ehkä kiinalaisten pragmaattisuudesta sekä fatalismista – ajatuksesta, ettei itse voi vaikuttaa siihen, onko näkyvyys pahimpina saastepäivinä kaksi vai kymmenen metriä. Monet kiinalaiset tuntuisivatkin haaveilevan puhtaasta luonnosta, mutta samalla he ymmärtävät, ettei heillä itsellään ole yhteisönä siihen toistaiseksi ”varaa”. Samalla he ihailevat suuresti maita, kuten Skandinaviaa, joilla on. Suomi-kuvalla onkin siten loistavat apajat saada nostetta juuri nyt. Cleantech- innovaatioihin ja teknologiaosaamiseemme luotetaan ja tuotteet ovat aidosti kilpailukykyisiä. Myös tietyt suomalaiset teollisuusfirmat ovat osanneet pureutua markkinaan hyödyntämällä juuri suomalaista vastuullisen osaamisen kuvaa. Tästä erinomainen esimerkki on Kone, joka muutama vuosi sitten lanseerasi kirjastoauton kiertelemään maaseudun köyhissä kylissä lainaamassa kirjoja ja motivoimassa lapsia näin opiskeluun. Kampanja sai valtavaa mediahuomiota ja hyväntahtoisuudellaan ui kiinalaisten sydämiin. Koneen kirjastoauto oli Suomi-kuvan kehittämistä parhaimmillaan ja erinomainen välittämisen osoitus tavallisille ihmisille, jotka ovat tottuneet siihen, että heidän takapihalleen eräänä päivänä rakennetaan kemikaalitehdas tai akkujen jätepiste ulkomaisen investoinnin myötä.

Shanghaissa Suomi-kuvaa rakentavat jo Team Finland, suomalaisyritykset tahoillaan sekä Aalto-yliopisto, joka on vahvistanut yhteistyötään Tongjin huippuyliopiston kanssa. Kuten kirjastoauton kohdalla, Suomi-kuvaa olisikin tärkeää lähteä rakentamaan kiinalaisin maustein. Siis, olisi tarjoiltava vientituotteemme (im-ja materiaaliset) sellaisia kanavia pitkin, jotka kiinalaiset kokevat olevan kiinalaista elämään täydentäviä, ei korvaavia. Metaforisesti, meidän tulisi tarjoilla Suomi-konvehtimme kahvikupin sijaan vihreän teen kyljessä – ujuttaa suomalaisia makuja perinteisten kiinalaisten tapojen ja makujen rinnalle. Tällöin kansallistuntoisen sivilisaation, imperialismin sekä kommunismin kokeneen kansalaisen uteliaisuus herää eikä vastareaktioita synny. Ehkäpä meidän olisikin rakennettava Suomi-kuvamme dialogiksi siitä, kuinka suomalaisuus ja kiinalaisuus tukevat toisiaan ja parhaimmillaan täydentävät ihmisten arkea.

Näyttäisikin, että ulkomaalaiset yritykset ja edustustot Kiinassa eivät ole vielä havainneet, että maakuvan rakentaminen ei aina ala ylhäältä alas johtajien kädenpuristuksilla, vaan päinvastoin alhaalta ylöspäin; tavallisista ihmisistä, kirjastoautoista sekä ruohonjuuritasosta – siellähän me tuoksumme, ruohona ryöpsähtävä orkidea. ;)

 Vieraileva bloggaaja: Riikka Koponen

Yleistyömyyrä ja asiakkuuspäällikkö China Economic Reviewssä, Shanghaissa

KTM (Aalto)

26v.

Haave: Sinologin ura sekä Yunnanin kiertomatka karjalavalla, kiinalaisuuden ytimessä

Happea!

Luksuspartiomme pääsi osallistumaan Shanghaissa pidettyyn Nordic Design and Innovation week- tapahtumaan. Vierailu kahdenkymmenenkolmenmiljoonan asukkaan suurkaupungissa muistuttaa suomalaisesta luksuksesta, jota itse pidämme itsestäänselvyytenä: puhdas ilma.

Suusuojukset päällään kulkevat aasialaiset voivat huvittaa Helsingin katukuvassa, mutta aasialaisten kotimaassa suusuojukset ovatkin lähes välttämättömyys. Jatkuvasti kasvava teollisuus ja liikenne kasvattavat väkisin myös ilmansaasteita. Kiinan suurkaupunkien, kuten Shanghain, ilmanlaatu on ajoittain erittäin huono ja saattaa aiheuttaa jopa terveysongelmia.

1,3 miljardista kiinalaisesta löytyy varmasti potentiaalisia matkustajia, jotka tulisivat mielellään hengittämään raikasta Suomen ilmaa. Suomen luonto on monille ulkomaalaisille tavoittamatonta luksusta ja tulee olemaan tulevaisuudessakin.  Pitäisi löytyä rohkeutta tuotteistaa, ideoida ja jalostaa markkinoille Suomen valtava luksuspankki.

Kysyttäessä kiinalaisilta, mitä luksus heille merkitsee, löytyy puhdas luonto yhä useamman unelmalistauksen kärkikolmikosta. Suomessa ymmärretään jo jonkin verran vaikkapa saaristomatkailu rahanarvoiseksi luksukseksi. Kuka keksii ensimmäisenä tuotteistaa Puhtaan Ilman matkat: Luxushappea Suomesta.

Hinnalla hyvää

Luksus-sana mielletään saman tien kalliiksi. Luksus on elitististä, koska on illuusio, että vain harvoilla on varaa luksukseen.  On totta, että harvoilla on varaa maksaa 300.000 dollaria t-paidasta. Jos kuulee, että joku on ostanut pienen asunnon hintaisen t-paidan, aika monille ensimmäinen reaktio on järkytys.  Tosin euroiksi muutettuna noin 222.00 euroa maksavalla t-paidalla hankitaan myös samanhintainen Unicefin avustustarvikkeita kuljettava rahtilento Afrikan sarveen. 

Kallis hinta muuttuukin hyväksyttäväksi, kun samalla parannetaan maailmaa.

Afrikan avustaminen on konkreettista ja ylevää. Toimisikohan sama konsepti vaikkapa myymällä suomalaista 4000 euron lippalakkia, jonka hinnalla palkattaisiin ylimääräinen vanhustenhoitaja. Suomalainen vaatetollisuus voisi rohkeasti  kokeilla muutamaa hyväntekeväisyystuotetta - riittävän kalliiksi hinnoiteltuna.

Kallis hinta on useimmiten viesti myös  paremmista työolosuhteista, yrittäjän maksamista veroista tai laillisista lisensseistä.  Käsityöläisyyden säilyminen, työpaikkojen luominen ja asialliset työolosuhteet ovat sivutuote, jota luksusta ostamalla  tuetaan. Vaikka ei olisikaan varaa tukea  Afrikan rahtilentoa, omilla ostovalinnoilla voi silti parantaa maailmaa piirun verran paremmaksi.

Syntyykö suomalainen luksuspalvelukokemus ulkomaisella osaamisella?

Luksuspartiolaiset ovat viettäneet ansaittua syyslomaa matkailua testaillen. Molemmat tahoillaan akselilla kotimaa, Haikon Kartano sekä Vietnam. Haikon Kartanossa pohdin suomalaista palvelukulttuuria ja sen puutetta. Kasvohoito Haikossa oli ihan ok, mutta hoidon jälkeen teetä tarjoiltiin reippaasti muovimukista. Illuusio kartanotason palvelusta päättyi siihen,vaikka kasvohoidon nimi taisi olla Kartanon Rouva 40 +.Miten ihmeessä emme ymmärrä palvelun kokonaisvaltaisuutta? 

Suomalainen palvelutyö on murroksen keskellä. Finnair rekrytoi ei-suomea puhuvia lentoemäntiä vuokrayrityksen kautta ulkomailta, koska se on halvempaa. Marjanpoimijat tulevat yrittäjän kautta Aasiasta poimimaan marjat, kun suomalaiset eivät viitsi. Tuleeko luksusklusterimme kirkkaimmista tähdistä - metsänantimista – luksusruokaa ulkomaisin voimin ulkomailla? Haloo sinisilmäinen Suomi! 

Uskallan väittää,että tulevaisuudessa Suomen luksuspalvelut syntyvät aasialaisten ja intialaisten naisten ja miesten voimalla. Heillä on oikea asenne, hyvä koulutus ja miellyttävä käytös. Nämä osaajat tulevat Suomeen vuokrayrittäjien kautta ja palvelevat sekä 5 tähden - että Boutique-hotellien asiakaskuntaa.Utopiaa vai luksusliiketoiminnan realismia?

Maailman pohjoisin kellotehdas

Vuonna 1936 Tuomas Vohlonen perusti kellotehtaan, joka tälläkin hetkellä sijaitsee maapallon pohjoisimmassa kolkassa – Vantaalla. Vohlonen oli suomalainen suunnistaja ja keksijä, joka kehitti nestetäytteisen  kompassin. Sittemmin  tämä pohjoinen kellotehdas eli Suunto Oy on tullut tunnetuksi urheilukelloista sekä sukellustietokoneista ja – välineistä.

Suunto mainostaa tuotteitaan:  ”From the highest mountains to the deepest oceans”. Mitä yhteistä  korkeimmilla vuorilla ja syvimmilla valtamerillä on luksukseen? Ei välttämättä vielä paljoakaan, mutta Suunnon innovatiivisella tuotteistuksella sporttikelloista on mahdollista saada yksi suomalainen luksustuote.

Jo suomalaiset sotilaat käyttivät Suunto kompasseja talvi- ja jatkosodan aikana. Suunto on täynnä tarinoita, jotka odottavat jakamista ja tuotteita, jotka odottavat lisäkehittelyä.

Sykemittari voi kertoa urheilijalle pelkän sykkeen lisäksi paljon muutakin informaatiota: Joko juomasi shampanja on palanut, tarvitsetko lisää proteiineja tai pitäisikö sinun juoda lisää vettä. Lisäksi nykyaikainen  älykello voi myös näyttää hyvältä. Esimerkiksi Applen uudet kullanväriset tuotteet ovat pitkän tuotekehittelyn tulosta. Onko suomalaisesta sykemittarista statussymboliksi, jota himoitaan paitsi teknisten ominaisuuksien takia myös ulkonäön vuoksi?

Vieraileva bloggaaja ; Terhi Majasalmi - Ostetaan luksusta, mutta miten?

Jokainen meistä mieltää luksuksen vähän eri tavalla. Joillekin luksusta on se, että voi päättää omasta ajankäytöstään. Toisille se tarkoittaa merkkivaatteiden ja –laukkujen ostamista. Luksusta voi olla myös se, että saa laittaa mökillä laiturin nokassa varpaat veteen ja kuunnella luonnon ääniä. Koska olen sijoittaja ja varallisuusvalmentaja, pohdin luksusta oman talouden näkökulmasta.

Luksus maksaa yleensä aina enemmän kuin tavallinen. Merkkivaatteet ja –laukut maksavat enemmän kuin marketista ostetut. Jos omasta ajankäytöstä päättäminen on sinun luksuksesi, se vaatii tapahtuakseen toisia tulonlähteitä kuin työstä saatu palkka. Sillä, jos joudut tekemään töitä saadaksesi rahaa, et pysty täysin päättämään omasta ajastasi. Luksuksen ostaminen vaatii usein säästämistä ja säästettyjen rahojen sijoittamista. Toisaalta mikään ei ole fiksumpaa kuin sijoittaa osa tuloistaan ja hankkia juuri sijoituksen tuotoilla elintasohankinnat.

Useimmilla meillä olisi varaa hankkia luksusta joka kuukausi – velkarahalla ostettuna. Mutta siinä ei ole mitään järkeä. Jos ei ole varaa, älä huijaa itseäsi asiassa. Kalliit asiat vaativat ponnisteluja, eiväthän ne muuten edes tuntuisi missään. Jos asia on yhdentekevä ja ilman suurempia ponnisteluja saatavilla, asia jää merkityksettömäksi. Kun jouduit tekemään hieman töitä asioiden eteen ja odottamaan palkintoa, asiat saavat merkityksen ja niistä tulee tärkeitä. Sama pätee menestykseen. Ulkopuoliselle näyttää, että tähti on syttynyt yhdessä yössä, vaikka töitä menestyksen eteen on saatettu tehdä kymmenen vuotta.

Kaikilla meillä on varaa luksukseen, jos olemme valmiita säästämään ja oppimaan taidot, joilla saamme säästetyt eurot tuottamaan. Ja mikä parasta, tämä taito on opittavissa samalla tavalla kuin pyörällä ajaminen.

Luksusta elämääsi
Terhi

www.vaurasnainen.fi

Terhi Majasalmi on yrittäjä, sijoittaja ja varallisuusvalmentaja. Hän on kirjoittanut viime vuonna hitiksi nousseen henkilökohtaiseen talouden hallintaan liittyvän Totuus taloudestasi –kirjan (Talentum 2012). Tänä syksynä hänet nähdään LIV:llä asiantuntijana ohjelmassa Kirsi ja himoshoppaajat. Sijoitusmarkkinoilla Terhin mielenkiinnon kohteena juuri nyt ovat Amerikan ryvettyneet asuntomarkkinat.

Made in Finland?

Italialaisilla markkinoilla kaikki myyjät selostavat kilvan, että vyö, laukku tai kengät ovat varmasti tehty italiassa. Tosin työolosuhteista ei mennä takuuseen, mutta ainakin tehtaat sijaitsevat Italian maaperällä. Myyjät  ylpeilevät paikallisuudella. Sama oman maan ylpeys korostuu laajemminkin.  Esimerkkinä vaikkapa Kiina ja Korea, jotka meillä koetaan halpatyömaiksi. Aasialaiset ovat ylpeitä tuotteista, jotka ovat valmistettu juuri heidän kotimaassa.

Ruokakulttuurissa  ranskalaisessa ruokakaupassa myydään paikallisia tuotteita ja sesongin mukaan. Kadut ovat täynnä liha- kala- ja leipäkauppoja. Kuka huijasi suomalaiset amerikkalaismalliseen jättimarkettien maailmaan?  Suurin osa vaatteistakin ostetaan prismoista ja sitareista. Kun kerran on ajettu jättihalliin ja siellä joka tapauksessa kävellään kilometri maitohyllylle, niin siinähän mukavasti tarttui kainaloon Kiinassa valmistetut verkkaritkin – koska ne olivat niin edulliset.

Suomalaisen työn liitto on laskenut, että jos jokainen suomalainen käyttäisi yhden euron suomalaisiin tuotteisiin, sillä luotaisiin tuhat uutta työpaikkaa vuodessa.  Suomalainen tuote toki maksaa enemmän kuin vaikkapa aasialainen vastaava. Mutta löytyisikö  kuluttajilta vastuullisuutta ostaa vähemmän ja suosia enemmän Suomalaista.  Ehkäpä ripaus ylpeyttäkin leviäisi Made in Finland- merkkiin.

Pohjolan tarina myy Aasiassa

Luksuspartiomme on tutustunut lähemmin Marja Kurki Oy:n, joka on itse asiassa mielenkiintoinen, luksustuotteita valmistava perheyritys. Sen liikevaihdosta 70% tulee Aasiasta ja yritys avasi juuri liikkeen Pohjois-Esplanadille. Kävimme paikanpäällä tutustumassa heidän käsilaukkuihin, joiden kautta oivalsimme miten Pohjoismainen tarina myy Kiinassa ja Koreassa.

Marja Kurjen käsilaukuissa nahka tulee Italiasta, ne suunnitellaan ja tehdään Koreassa. Kyllä! Luit oikein, suunnittelija on korealainen. Käsilaukuissa on pieni ötökkä, joka on Koreassa onnea tuottava koppakuoriainen. Suomessa laukut maksavat 300-500 euroa. Yrityksellä on myynnissä myös todellinen luksuslaukku jonka hinta on 25 000 euroa. Tuolloin onnea tuottava koppakuoriainen on tehty timanteista.Niitäkin laukkuja on myyty. WOW!

 Marja Kurki Oy:n tarina on Suomesta ja sitä tarinaa korealaiset rakastavat. Koreassa on kuulemman myynnissä myös tuotteita, joilla ei ole mitään tekemistä Pohjolan kanssa, mutta niitä mainostetaan käyttäen Lapin maisemaa tai vaaleakutrisia naisia. Onko se härskiä vai ei —mutta tarina myy!

Parasta palvelua?

Suomessa ei osata palvella. Matkailualan ammattilainen totesi, että eihän Suomeen saada maksukykyisiä turisteja, koska meiltä puuttuu osaava palvelu. Luxuspartiomme kävi testilounaalla yhdessä Helsingin kalleimmista terasseista.

Lounasaika oli loppumassa ja ravintola oli lähes tyhjä.  Meidät ohjattiin pöytään, jonka jälkeen kaksi miestarjoilijaa olivat keskittyneet niin intensiivisesti  lasien lajitteluun, että ehdimme vaihtaa hyvinkin parin viikon kuulumiset.  Pyysimme ruokalistaa ja hetken kuluttu kysyimme kauniisti, olisiko mahdollista myös tilata. Tarjoilija kohteliaasti varoitti, että keitto on pieni, koska se on tarkoitettu alkuruoaksi . Viidentoista euron hintainen keitto oli erinomaisen hyvää. Lisäksi terassilounaalle olisi voinut tilata janojuomaksi vaikkapa pienen oluen hintaan 12,40 euroa.

Miljöö on hieno, ruoka on hyvää ja pieni keitto tuntui riittävän kokoiseltakin, mutta miksi edelleen hinta tuntuu huimalta. Jotakin jää elämyksestä uupumaan - jotakin joka olisi tuntunut hyvältä palvelulta.  Kallis hinta luo odotukset, että nyt on tulossa jotakin erityisen hyvää.  Kahden euron tarjoustuoppia jaksaa odotella, mutta jos olut maksaa kuusinkertaisen hinnan, silloin hyvän palvelun täytyy jo kuulua hintaan. 

Odotusten ylittäminen tai pieni lisä luo hyvän palvelun Jos laukkuostoksilla tai kampaajalla odotellessa saa vaahdotettua kahvia tai lasin kuohuvaa, se on ylimääräistä hemmottelua. Se jokin pieni lisä, joka tietysti on leivottu laukun tai kampauksen hintaan, mutta tekee ostotapahtumasta miellyttävän. Asiakas tuntee itsensä erityiseksi. Kerro meille, missä sinä koit erityisen hyvää palvelua. Emme vielä suostu uskomaan,  että Suomessa ei osattaisi palvella.  Jatkamme toiveikkaina hyvien palvelupaikkojen metsästystä. Mistä löytyy suomalaista luxuspalvelua.

Rättibisnes, Ökyveneet – Vai ihan oikeasti luksusliiketoimintaa

 Väitän, että meillä on asenneongelma. Jos vaatimattomuutta ihannoivassa maassamme omistaa jotain enemmän kallista, se on varmasti öky. Meille on tyypillistä keskustella naapurin kanssa ökyveneistä ja –taloista .. ” niillä on sellainen ökyvene, tiedäthän” .. salaperäisesti vihjailevaan tyyliin. Onko öky- sana tuolloin joko kateuden tai aidon kunnioituksen synonyymi? Naapurilla on rahaa käyttää ja näyttää, onko se huono asia?

 Toinen suomalainen kummallisuus liittyy vaatetusliiketoimintaan. Meillä vaatteista, laukuista ja kengistä puhutaan reilusti - rättibisneksenä. Asia olisi helpommin ymmärrettävä, jos oikeasti puhuisimme kodinsiivousliiketoiminnasta. Valitettavasti asia ei ole niin. Euroopassa on 70% maailman halutuimmista ja eniten kopioiduista vaate- ja laukkumerkeistä, meille suomalaisille tuttavallisesti rättibisneksestä.

 Aliarvioiva asenteemme estää koko teollisuudenalan kehittymisen Suomessa. Olemme high end- vaatteissa raaka-aineen viejiä. Italialaiset osaavat tehdä poromokasta vaatteita, jotka kelpaavat venäläiselle naiselle. Miksi annamme rahojen valua Italiaan?. ” Jaa, ai se on sitä rättibisnestä vaimoille, joiden miehet tilasivat Suomesta ökyveneen. Hmm. ”

 Luksusliiketoiminta on iso bisnes maailmalla ja kasvaa koko ajan. Ei hukata mahdollisuutta kotiuttaa rahaa Suomeen. Eihän?.

Kivijalkakauppojen kuolinkorahtelua

Pienet kivijalkakaupat kaatuvat hintataistelussa netti- ja jättikauppaa vastaan. Kysyttäessä kaikki haluavat suosia suomalaista, ostaa laatua, luomua ja palvelua - todellisuudessa niin vaatteet kuin ruoatkin ostetaan mahdollisimman edullisesti marketista tai netistä.

Pienet vaatekaupat kertovat karusta arjesta: pikkuputiikki kelpaa kyllä vaatteiden sovittamiseen, jotta osataan tilata oikeankokoinen vaate netin kautta. Samoin laadukkaita huonekaluliikkeitä käytetään nettituotteiden show-roomeina, ettei tehdä virheostoksia.

Puheissa haikaillaan Suomeen pittoreskiä palvelua ja kauppoja, joissa olisi somat näyteikkunat. Pikkukaupat kelpaisivatkin ehkä katukuvan koristeeksi, mutta päivittäiset ostokset tehdään surutta jättimarketeissa tai netissä.

 Miten kivijalkakaupat ja suomalaiset yrittäjät voisivat selvitä elämän ja kuoleman kisassa? Jos koko ostotapahtumasta tehtäisiin elämys - siirrytään tuotemyynnistä palvelumyyntiin. Pikakonsultaatiota niille, jotka kaipaavat nopeaa kaupantekoa. Tarjotaan shampanjaa ja vaahtokarkkeja niitä kaipaaville. Tehdään asiakkaista ystäviä, joille järjestetään putiikkin juhlat ja tilataan vaikkapa ne vaatteet yhdessä netistä - oletuksella, että kauppiaalla on kick-back sopimus varsinaisen myyjän kanssa.

Nämä haavehaihattelut murskataan nopeasti. Kaupassa ei kuulu viihtyä - ainakaan ellei siellä ole erillistä asiakkaiden wc:tä, anniskelulupaa juomatarjoiluun, hygieniapassia ruokatarjoiluun, erillislupia aukioloaikojen pidentämiseen ja muutamia muitamahdollisesti esille tulevia tarpeellisia lupia. Jatketaan kilometrikävelyä marketeissa ja nettishoppailua, loppuupahan kivijalkojen korinat.

Halal-lomista matkailuvaltti Suomeenkin?

Halal-lomista matkailuvaltti Suomeenkin?

World tourism organizationin mukaan muslimit käyttivät toissavuonna arviolta 100 miljardia euroa matkailuun, mikä on yli 12% kaikesta matkailuun käytetystä rahasta. Vuoteen 2020 mennessä muslimien odotetaan käyttävän matkailuun jo yli 150 miljardia euroa. Olisiko halal- matkailukakussa jaettavaa Suomellekin?

Suomen kylmä sää tarjoaisi luontevat puitteet uskonnon vaatimalle vartalon verhoilulle. Islaminopin mukaisen loman järjestäminen vaatisi toki matkanjärjestäjältä osaamista, että kaikki ruoka on varmasti halalia ja viidesti päivässä järjestyisi hiljainen paikka rukoilemiseen. Harvaan asutuista ja väestökadon kanssa kamppailevista kunnista tulisikin haluttuja hiljentymiskohteita.Pohjoisen Suomen matkailuyrittäjille voisi olla virkistävä vaihtoehto, kun turistit oikeasti olisivat kiinnostuneita maisemasta ja luonnosta eivätkä pelkästään viinalla läträämisestä.

Nyt Euroopassa pohditaan, mitä tarjotaan kiinalaisille ja intialaisille turisteille. Entä jos Suomi uskaltautuisikin eturiviin ja aloittaisi systemaattisen luksusbrändin luomisen halal-matkustajille. Kuka ehtii ottaa kopin halal-pallosta.

Insinööritaloudesta luksustalouteen

Maailmantalous on mielenkiintoisessa asennossa. Aasia jyrää, mutta aurinko nousee myös lännestä. Mutta entä Suomi? Aasialaiset ja Venäläiset matkailijat osaavat ja uskaltavat unelmoida luksustuotteista-ja palveluista Suomessa. Vihdoin on Suomen aika siirtyä insinööritaloudesta lähemmäksi luksustaloutta. 

Tiesitkö, että Eurooppa on globaali johtaja high-end ja luksustuotteissa? Euroopan markkinaosuus on 70% maailmanmarkkinoista. Kuinka paljon on Suomen osuus siitä? Kuka tietää?

Aasialaiset ihailevat Euroopan elämäntyyliä, meidän kulttuuria ja ihania brändejä. Taidokkaita luksusbrändejä, jotka kestävät äidiltä tyttärelle tai isältä pojalle. Mutta, mutta… Suomen high-end ja luksusbrändit?. Parhaat niistä  taitavat löytyä meidän insinööriteollisuuden sisältä. Kuluttajapuoli on vielä lapsenkengissä. Siinä on meidän valtava mahdollisuus.

Tänään Suomi on monen ulkomaisen luksusbrändin kauppakeskus. Pohjois-Esplanadi on muutaman vuoden kuluttua täynnä ihania laukku-, vaate- ja kenkäkauppoja, joista hyvin monet naiset ja miehet maailmalla unelmoivat. Brändit eivät tule Suomesta. Haluammeko pitää ainoastaan ostoskeskuksen roolin vai myös itse luoda ja suunnitella luksustuotteita- ja palveluita?  Ruotsi ja Tanska osaavat sen. Eiköhän ole nyt Suomen aika?