Mistä aineesta voi valmistaa aurinkovoidetta tai keinotekoista ihoa? Tai esimerkiksi biohajoavia astioita, ruokaa, vaatteita tai vaikkapa pattereita? Vastaus on: nanoselluloosa.
Suomalaisen metsäteollisuuden hittituote on perinteisesti ollut selluloosa, josta valmistetaan paperia ja kartonkia. Nykyään selluloosaa osataan pilkkoa nanokokoon, mikä avaa suomalaiselle teollisuudelle mahdollisuuksia mullistaviin uusiin markkinoihin. Hienoksi hajonnut selluloosa eli nanoselluloosa, voidaan valmistaa myös paitsi puusta myös elintarvikejätteistä vaikkapa perunasta.
Nanoselluloosan kaupalliset sovellukset ovat vasta kehitteillä. Globaalien markkinoiden arvon arvioidaan kasvavan jopa kymmeniin miljardeihin. Pelkästään Pohjois-Amerikan nanoselluloosamarkkinoiden arvon ennustetaan olevan satoja miljoonia dollareita jo vuoteen 2020 mennessä.
Nanoselluloosalla voidaan saada Suomen teollinen kilpailukyky jälleen nousuun. Nanoselluloosa on biohajoavaa ja se tarjoaa lähes rajattomat mahdollisuudet hyötykäyttöön tai perinteisten materiaalien korvaamiseen. Esimerkkinä: selluloosasta kehitetty lanka.
Helsingin yliopiston, Aalto-yliopiston ja VTT:n tutkijat kehittivät puuvillan kierrätyksen mullistavan prosessin, joka voitti H&M:n Global Change Award -kilpailun (2 miljoonaa euroa). Tutkijoiden keksimällä liuottimella käsitellään selluloosa niin, että se korvaa puuvillaa ja synteettisia kuituja. Myös käytetty liuotin voidaan kierrättää tehokkaasti.
Uuden menetelmän raaka-aineeksi sopivat viskoosin valmistuksessa käytetyn puhtaan selluloosan lisäksi myös paperimassa, kierrätetty paperimassa sekä käytetyt puuvillavaatteetkin. Kierrätystaloutta parhaimmillaan.
Äänekoskelle rakennetaan vuoden 2017 aikana biotuotetehdas, joka on esimerkki uudesta puusellun monimuotoisesta hyödyntämisestä. Sellun ohella tehdas tuottaa sähköenergiaa yli oman tarpeensa sekä esimerkiksi mäntyöljyä ja tärpättiä. Voisiko tämä tai muu samankaltainen biotuotetehdas tulevaisuudessa tuottaa myös nanoselluloosasta jatkojalostettuja materiaaleja ja tuotteita?
