Stockmann on ollut paikka - itse asiassa - rakkaussuhde monelle. Se on ollut pitkä ja lojaali. Stockmann kanta- asiakkuus on aina ollut jotenkin enemmän. Hyvä palvelu sekä brändit ovat kantaneet sitä pitkälle.Kaupanpäälle on tullut vielä yli sukupolvien kantava kanta-asiakkuus perheissä. Tavaratalojemme kruununjalokivi.
Suomi alkoi avautua 2000-luvulla ja Helsinki kansainvälistyi. Kansainväliset brändit avasivat omat liikkeensä kaupunkiin. Halpalentoyhtiöt lennättivät suomalaiset viikonloppuostoksille Euroopan eri kaupunkeihin. Verkkokauppa vei nuoret Stockmann Onewaystä. Mitä tilalle?
Onko hyvä tavaratalo tulevaisuudessa elämys- vai kulttuuritalo, jossa myös samalla myydään tavaroita asiakkaiden koko elinkaaren ajalle? Mikä on hyvän palvelun rooli tässä kaikessa? Mikä on SE JUTTU, että asiakkaat ostavat tuotteet ja palvelut jatkossa Stockmannilta?
Stockmann – oi rakkaani – miten voimme taas löytää suhteemme hyvään ytimeen ja viedä sitä yhdessä eteenpäin? Miten saamme rakkaussuhteemme toimimaan?
Suomalainen nainen haluaa arjen luksusta – kiinalainen sekä venäläinen sitä perinteisempää luksusta. Onko mahdotonta tarjota molempia - myös palvelupuolella?
