Made in Finland?

Italialaisilla markkinoilla kaikki myyjät selostavat kilvan, että vyö, laukku tai kengät ovat varmasti tehty italiassa. Tosin työolosuhteista ei mennä takuuseen, mutta ainakin tehtaat sijaitsevat Italian maaperällä. Myyjät  ylpeilevät paikallisuudella. Sama oman maan ylpeys korostuu laajemminkin.  Esimerkkinä vaikkapa Kiina ja Korea, jotka meillä koetaan halpatyömaiksi. Aasialaiset ovat ylpeitä tuotteista, jotka ovat valmistettu juuri heidän kotimaassa.

Ruokakulttuurissa  ranskalaisessa ruokakaupassa myydään paikallisia tuotteita ja sesongin mukaan. Kadut ovat täynnä liha- kala- ja leipäkauppoja. Kuka huijasi suomalaiset amerikkalaismalliseen jättimarkettien maailmaan?  Suurin osa vaatteistakin ostetaan prismoista ja sitareista. Kun kerran on ajettu jättihalliin ja siellä joka tapauksessa kävellään kilometri maitohyllylle, niin siinähän mukavasti tarttui kainaloon Kiinassa valmistetut verkkaritkin – koska ne olivat niin edulliset.

Suomalaisen työn liitto on laskenut, että jos jokainen suomalainen käyttäisi yhden euron suomalaisiin tuotteisiin, sillä luotaisiin tuhat uutta työpaikkaa vuodessa.  Suomalainen tuote toki maksaa enemmän kuin vaikkapa aasialainen vastaava. Mutta löytyisikö  kuluttajilta vastuullisuutta ostaa vähemmän ja suosia enemmän Suomalaista.  Ehkäpä ripaus ylpeyttäkin leviäisi Made in Finland- merkkiin.

Pohjolan tarina myy Aasiassa

Luksuspartiomme on tutustunut lähemmin Marja Kurki Oy:n, joka on itse asiassa mielenkiintoinen, luksustuotteita valmistava perheyritys. Sen liikevaihdosta 70% tulee Aasiasta ja yritys avasi juuri liikkeen Pohjois-Esplanadille. Kävimme paikanpäällä tutustumassa heidän käsilaukkuihin, joiden kautta oivalsimme miten Pohjoismainen tarina myy Kiinassa ja Koreassa.

Marja Kurjen käsilaukuissa nahka tulee Italiasta, ne suunnitellaan ja tehdään Koreassa. Kyllä! Luit oikein, suunnittelija on korealainen. Käsilaukuissa on pieni ötökkä, joka on Koreassa onnea tuottava koppakuoriainen. Suomessa laukut maksavat 300-500 euroa. Yrityksellä on myynnissä myös todellinen luksuslaukku jonka hinta on 25 000 euroa. Tuolloin onnea tuottava koppakuoriainen on tehty timanteista.Niitäkin laukkuja on myyty. WOW!

 Marja Kurki Oy:n tarina on Suomesta ja sitä tarinaa korealaiset rakastavat. Koreassa on kuulemman myynnissä myös tuotteita, joilla ei ole mitään tekemistä Pohjolan kanssa, mutta niitä mainostetaan käyttäen Lapin maisemaa tai vaaleakutrisia naisia. Onko se härskiä vai ei —mutta tarina myy!

Parasta palvelua?

Suomessa ei osata palvella. Matkailualan ammattilainen totesi, että eihän Suomeen saada maksukykyisiä turisteja, koska meiltä puuttuu osaava palvelu. Luxuspartiomme kävi testilounaalla yhdessä Helsingin kalleimmista terasseista.

Lounasaika oli loppumassa ja ravintola oli lähes tyhjä.  Meidät ohjattiin pöytään, jonka jälkeen kaksi miestarjoilijaa olivat keskittyneet niin intensiivisesti  lasien lajitteluun, että ehdimme vaihtaa hyvinkin parin viikon kuulumiset.  Pyysimme ruokalistaa ja hetken kuluttu kysyimme kauniisti, olisiko mahdollista myös tilata. Tarjoilija kohteliaasti varoitti, että keitto on pieni, koska se on tarkoitettu alkuruoaksi . Viidentoista euron hintainen keitto oli erinomaisen hyvää. Lisäksi terassilounaalle olisi voinut tilata janojuomaksi vaikkapa pienen oluen hintaan 12,40 euroa.

Miljöö on hieno, ruoka on hyvää ja pieni keitto tuntui riittävän kokoiseltakin, mutta miksi edelleen hinta tuntuu huimalta. Jotakin jää elämyksestä uupumaan - jotakin joka olisi tuntunut hyvältä palvelulta.  Kallis hinta luo odotukset, että nyt on tulossa jotakin erityisen hyvää.  Kahden euron tarjoustuoppia jaksaa odotella, mutta jos olut maksaa kuusinkertaisen hinnan, silloin hyvän palvelun täytyy jo kuulua hintaan. 

Odotusten ylittäminen tai pieni lisä luo hyvän palvelun Jos laukkuostoksilla tai kampaajalla odotellessa saa vaahdotettua kahvia tai lasin kuohuvaa, se on ylimääräistä hemmottelua. Se jokin pieni lisä, joka tietysti on leivottu laukun tai kampauksen hintaan, mutta tekee ostotapahtumasta miellyttävän. Asiakas tuntee itsensä erityiseksi. Kerro meille, missä sinä koit erityisen hyvää palvelua. Emme vielä suostu uskomaan,  että Suomessa ei osattaisi palvella.  Jatkamme toiveikkaina hyvien palvelupaikkojen metsästystä. Mistä löytyy suomalaista luxuspalvelua.

Rättibisnes, Ökyveneet – Vai ihan oikeasti luksusliiketoimintaa

 Väitän, että meillä on asenneongelma. Jos vaatimattomuutta ihannoivassa maassamme omistaa jotain enemmän kallista, se on varmasti öky. Meille on tyypillistä keskustella naapurin kanssa ökyveneistä ja –taloista .. ” niillä on sellainen ökyvene, tiedäthän” .. salaperäisesti vihjailevaan tyyliin. Onko öky- sana tuolloin joko kateuden tai aidon kunnioituksen synonyymi? Naapurilla on rahaa käyttää ja näyttää, onko se huono asia?

 Toinen suomalainen kummallisuus liittyy vaatetusliiketoimintaan. Meillä vaatteista, laukuista ja kengistä puhutaan reilusti - rättibisneksenä. Asia olisi helpommin ymmärrettävä, jos oikeasti puhuisimme kodinsiivousliiketoiminnasta. Valitettavasti asia ei ole niin. Euroopassa on 70% maailman halutuimmista ja eniten kopioiduista vaate- ja laukkumerkeistä, meille suomalaisille tuttavallisesti rättibisneksestä.

 Aliarvioiva asenteemme estää koko teollisuudenalan kehittymisen Suomessa. Olemme high end- vaatteissa raaka-aineen viejiä. Italialaiset osaavat tehdä poromokasta vaatteita, jotka kelpaavat venäläiselle naiselle. Miksi annamme rahojen valua Italiaan?. ” Jaa, ai se on sitä rättibisnestä vaimoille, joiden miehet tilasivat Suomesta ökyveneen. Hmm. ”

 Luksusliiketoiminta on iso bisnes maailmalla ja kasvaa koko ajan. Ei hukata mahdollisuutta kotiuttaa rahaa Suomeen. Eihän?.

Kivijalkakauppojen kuolinkorahtelua

Pienet kivijalkakaupat kaatuvat hintataistelussa netti- ja jättikauppaa vastaan. Kysyttäessä kaikki haluavat suosia suomalaista, ostaa laatua, luomua ja palvelua - todellisuudessa niin vaatteet kuin ruoatkin ostetaan mahdollisimman edullisesti marketista tai netistä.

Pienet vaatekaupat kertovat karusta arjesta: pikkuputiikki kelpaa kyllä vaatteiden sovittamiseen, jotta osataan tilata oikeankokoinen vaate netin kautta. Samoin laadukkaita huonekaluliikkeitä käytetään nettituotteiden show-roomeina, ettei tehdä virheostoksia.

Puheissa haikaillaan Suomeen pittoreskiä palvelua ja kauppoja, joissa olisi somat näyteikkunat. Pikkukaupat kelpaisivatkin ehkä katukuvan koristeeksi, mutta päivittäiset ostokset tehdään surutta jättimarketeissa tai netissä.

 Miten kivijalkakaupat ja suomalaiset yrittäjät voisivat selvitä elämän ja kuoleman kisassa? Jos koko ostotapahtumasta tehtäisiin elämys - siirrytään tuotemyynnistä palvelumyyntiin. Pikakonsultaatiota niille, jotka kaipaavat nopeaa kaupantekoa. Tarjotaan shampanjaa ja vaahtokarkkeja niitä kaipaaville. Tehdään asiakkaista ystäviä, joille järjestetään putiikkin juhlat ja tilataan vaikkapa ne vaatteet yhdessä netistä - oletuksella, että kauppiaalla on kick-back sopimus varsinaisen myyjän kanssa.

Nämä haavehaihattelut murskataan nopeasti. Kaupassa ei kuulu viihtyä - ainakaan ellei siellä ole erillistä asiakkaiden wc:tä, anniskelulupaa juomatarjoiluun, hygieniapassia ruokatarjoiluun, erillislupia aukioloaikojen pidentämiseen ja muutamia muitamahdollisesti esille tulevia tarpeellisia lupia. Jatketaan kilometrikävelyä marketeissa ja nettishoppailua, loppuupahan kivijalkojen korinat.

Halal-lomista matkailuvaltti Suomeenkin?

Halal-lomista matkailuvaltti Suomeenkin?

World tourism organizationin mukaan muslimit käyttivät toissavuonna arviolta 100 miljardia euroa matkailuun, mikä on yli 12% kaikesta matkailuun käytetystä rahasta. Vuoteen 2020 mennessä muslimien odotetaan käyttävän matkailuun jo yli 150 miljardia euroa. Olisiko halal- matkailukakussa jaettavaa Suomellekin?

Suomen kylmä sää tarjoaisi luontevat puitteet uskonnon vaatimalle vartalon verhoilulle. Islaminopin mukaisen loman järjestäminen vaatisi toki matkanjärjestäjältä osaamista, että kaikki ruoka on varmasti halalia ja viidesti päivässä järjestyisi hiljainen paikka rukoilemiseen. Harvaan asutuista ja väestökadon kanssa kamppailevista kunnista tulisikin haluttuja hiljentymiskohteita.Pohjoisen Suomen matkailuyrittäjille voisi olla virkistävä vaihtoehto, kun turistit oikeasti olisivat kiinnostuneita maisemasta ja luonnosta eivätkä pelkästään viinalla läträämisestä.

Nyt Euroopassa pohditaan, mitä tarjotaan kiinalaisille ja intialaisille turisteille. Entä jos Suomi uskaltautuisikin eturiviin ja aloittaisi systemaattisen luksusbrändin luomisen halal-matkustajille. Kuka ehtii ottaa kopin halal-pallosta.

Insinööritaloudesta luksustalouteen

Maailmantalous on mielenkiintoisessa asennossa. Aasia jyrää, mutta aurinko nousee myös lännestä. Mutta entä Suomi? Aasialaiset ja Venäläiset matkailijat osaavat ja uskaltavat unelmoida luksustuotteista-ja palveluista Suomessa. Vihdoin on Suomen aika siirtyä insinööritaloudesta lähemmäksi luksustaloutta. 

Tiesitkö, että Eurooppa on globaali johtaja high-end ja luksustuotteissa? Euroopan markkinaosuus on 70% maailmanmarkkinoista. Kuinka paljon on Suomen osuus siitä? Kuka tietää?

Aasialaiset ihailevat Euroopan elämäntyyliä, meidän kulttuuria ja ihania brändejä. Taidokkaita luksusbrändejä, jotka kestävät äidiltä tyttärelle tai isältä pojalle. Mutta, mutta… Suomen high-end ja luksusbrändit?. Parhaat niistä  taitavat löytyä meidän insinööriteollisuuden sisältä. Kuluttajapuoli on vielä lapsenkengissä. Siinä on meidän valtava mahdollisuus.

Tänään Suomi on monen ulkomaisen luksusbrändin kauppakeskus. Pohjois-Esplanadi on muutaman vuoden kuluttua täynnä ihania laukku-, vaate- ja kenkäkauppoja, joista hyvin monet naiset ja miehet maailmalla unelmoivat. Brändit eivät tule Suomesta. Haluammeko pitää ainoastaan ostoskeskuksen roolin vai myös itse luoda ja suunnitella luksustuotteita- ja palveluita?  Ruotsi ja Tanska osaavat sen. Eiköhän ole nyt Suomen aika?